Sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksesta ja sen riittämättömyydestä puhutaan tällä hetkellä siten, kuin kyseessä olisi asia, jolle ”ei voi mitään”. Näin asia ei kuitenkaan ole. Asioita voidaan aina muuttaa, mikäli tahtotilaa löytyy.
Tällä hetkellä Suomessa harjoitetaan erittäin kallista säästämistä. Nopeasti tapahtuva pistemäinen säästäminen jättää huomiotta säästöjen vaikutukset pitkällä jänteellä. Kiireessä jää arvioimatta myös säästöjen epäsuorat vaikutukset, sekä säästöjen kerrannaisvaikutukset eri puolilla yhteiskuntaa.
On kaikille varmasti selvää, että hyvinvointivaltion säilyttäminen edellyttää sen rakenteiden tutkimista – ja ravisteluakin – sekä kestävän kulutason löytämistä. Realistisen kulutason ja sen toteuttamiskeinojen löytämisen tulisi kuitenkin olla pitkäjänteinen, tavoitteellinen prosessi, joka toteutetaan toimenpiteiden vaikutuksia jatkuvasti arvioiden. Itsestään selvää toivoisi olevan, että säätötoimien ovat sellaisia, että niiden toteuttaminen ei riko Suomen lakia.
Tässä oma listani sosiaali- ja terveyspalveluissa säästämisen kulmakivistä:
- säästöt tulee tehdä pitkällä (min. 10 vuoden aikajänteellä) tavoitteellisessa, suunnitelmallisessa kehittämisprosessissa kehittämisprosessissa ei tule rikkoa Suomen lakia
- potilas- ja asiakasturvallisuus ei saa vaarantua säästötoimenpiteiden takia
- prosessissa tulee olla sisäänrakennettu vaikutusten arviointi
- asiantuntijoiden kuuleminen ja kuunteleminen tulee olla elimellinen osa
kehittämisprosessia - palvelurakenteen tulee perustua pitkälti julkiseen tuotantoon, jota yksityinen sektori voi ansiokkaasti täydentää. Verovaroilla ei ole järkevää, saati asiallista kustantaa yritysten voittoja. Yksityinen palvelutuotanto on myös aina riski järjestämisvelvollisuuden näkökulmasta. (Yritys voi päättää lopettaa palvelun tuottamisen sen muuttuessa kannattamattomaksi)
- kun sosiaali- ja terveydenhuoltoa uudistetaan, tulee kuunnella niitä ammattilaisia, jotka työtä käytännön tasolla tekevät he tietävät, miten ja millä resursseilla asiat saadaan parhaiten toteutettua
- kriittisistä, henkeä pelastavista palveluista ei tule säästää
- suurten ikäluokkien juuri nyt tarvitsemista palveluista ei tule säästää, vaan ikäihmisten palvelut tulee turvata laadukkaalla tasolla – tämä on yhteiskunnan eettinen velvoite
Veera Väisänen
Sosionomi (AMK), KTM
Vihreiden kunta- ja aluevaaliehdokas (sit.)