Ihminen on osa luontoa, yksi laji miljoonien joukossa. Hyvinvointimme sekä yhteiskunnan ja talouden toiminta ovat täysin riippuvaisia luonnon monimuotoisuudesta ja sen tuottamista palveluista. Kuten Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja, professori Janne Kotiaho on todennut, ”Luontokadossa ei ole kysymys vain ympäristöstä – kyse on kestävästä kehityksestä, kansainvälisestä turvallisuudesta, oikeudesta, etiikasta, moraalista ja taloudesta.”
Meillä on käytössämme vahva tieteellinen näyttö planeetan rajoista ja keinoista, joiden avulla kehityksen suunta on käännettävissä. Suomi on osana Euroopan unionia sitoutunut kansainvälisiin tavoitteisiin monimuotoisuuden suojelemiseksi ja pysäyttämään EU:n biodiversiteettistrategian mukaisesti luonnon köyhtymisen vuoteen 2030 mennessä. Ilmastonmuutoksen hillinnässä kansainvälinen tavoite on lämpenemisen rajoittaminen alle kahden asteen ja siihen liittyen Suomi on sitoutunut olemaan hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Päätöksillä ja toimilla on kiire.
Tärkeät paikalliset ratkaisut tehdään kunnissa
Kunnissa tehdään merkittäviä päätöksiä, joilla vaikutetaan luontokatoon ja ilmastonmuutoksen hillintään. Kaavoituksella kunta voi muun muassa ohjata, miten asuinalueet, teollisuus, viheralueet, ekologiset yhteydet ja liikenne järjestetään ja miten metsiä ja viheralueita käytetään. Kunnan omistamissa metsissä on useita pääosin pienialaisia luonnometsäkuvioita, joiden säilyttäminen hakkuilta hillitsee luontokatoa.
Metsät ja muut viheralueet ovat erityisen tärkeitä, koska ne toimivat hiilen sitojina, luonnon monimuotoisuuden keitaina ja lähivirkistysalueina. Luonnon terveys- ja hyvinvointivaikutukset ovat kiistattomat. Luonnossa oleskelu ja luontoliikunta vaikuttavat ihmisten psyykkiseen, fyysiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Lisätietoa asiasta löytyy esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessorin Liisa Tyrväisen tutkimuksista. Siksi on erittäin tärkeää, että maankäytön suunnittelun ja kaavoituksen keinoin varmistetaan, että jokaisella kuntalaisella on mahdollisuus vaivattomasti päästä kokemaan luonnon elvyttävä vaikutus.
Kirkkonummi ympäristö- ja luontokasvatuksen mallikunnaksi
Luontosuhde syntyy luonnossa liikkumalla. Korona-aikana monet sellaisetkin perheet, jotka eivät luontoretkeilyä aikaisemmin harrastaneet, ovat löytäneet luonnosta uuden innostuksen lähteen. Kodin lisäksi varhaiskasvatuksella ja koululla on merkittävä rooli lasten luonto- ja ympäristösuhteen muodostajana.
Vahva luontosuhde on pohjana lasten ja nuorten kasvussa ympäristökansalaisiksi, jotka omassa toiminnassaan havainnoivat ympäristön muutoksia ja toimivat luonnon puolesta. Ympäristö- ja luontokasvatuksella onkin perustavaa laatua oleva merkitys kestävyyskriisin ratkaisemisessa ja yhteiskunnan systeemisessä muutoksessa.
On hienoa, että Kirkkonummen kunta on jo käynnistänyt varhaiskasvattajien kouluttamisen yhteistyössä Suomen ympäristöopisto SYKLI:n kanssa ja lähtenyt tarmokkaasti vahvistamaan kestävyysajattelua ja lisäämään luontopedagogiikkaa (KS 20.2.2020).
Koulut ja päiväkodit tarvitsevat viheralueita, joihin oppilaat voidaan viedä retkille ja opiskelemaan elinympäristön monimuotoisuutta. Esimerkiksi metsät ja puronvarret ovat hyviä monimuotoisuuden havainnoimiseksi. Nämä viheralueet tulisi pikaisesti selvittää ja säästää ns. ulkoluokka-alueina opetuskäyttöön.
Saman periaatteen tulisi koskea myös taajamia, joiden lähelle tarvitaan lisää lähivirkistysalueita ja monimuotoisia luonto- ja kulttuuriperinnön alueita. Tuore esimerkki on keskustaajaman keskellä sijaitseva Munkkullan alue, joka pitäisi varata kuntalaisten lähivirkistysalueeksi ja opetusalueeksi.
TARJA KETOLA
Valtiotieteiden tohtori, kauppatieteiden maisteri
Asiamies, ammatillinen opettaja
Kirkkonummen Vihreiden kuntavaaliehdokas