Suomessa vammaisilla henkilöillä on samat oikeudet kuin kaikilla muillakin kuntalaisilla, mutta liian usein nämä oikeudet jäävät toteutumatta. Lainsäädäntö takaa palvelut ja tuen, mutta käytännössä päätökset kunta- ja aluetasolla voivat evätä ne. On aika vaatia muutosta – ei vain tyytyä odottamaan.
Suomen suurin vähemmistö – vammaiset ja heidän läheisensä – muodostaa merkittävän osan väestöstä. WHO:n arvioiden mukaan noin 15 % suomalaisista on vammaisia tai toimintarajoitteisia. Tämä tarkoittaa, että Suomessa heitä on noin 830 000, ja heidän elämäänsä vaikuttava lähipiiri laajentaa luvun yli kahteen miljoonaan. Esimerkiksi Kirkkonummella vammaisia asukkaita olisi arviolta 6 232, ja heidän läheisensä mukaan lukien tämä koskettaa 15 500 kuntalaista. LUVN-alueella asuu 480 675 ihmistä, vammaisia tai toimintarajoitteisia on saman laskelman mukaan n 72 101 asukasta ja heidän läheisensä mukaan lukien vammaisuus koskettaa jopa 180 253 alueella asuvaa. Tästä huolimatta vammaiset eivät näy kunta- ja aluestrategioissa, eivätkä heidän tarpeensa useinkaan ole päätöksenteon keskiössä. Kunnallisissa ja alueellisissa valtuustoissa ja lautakunnissa vammaisten edustus on vähäinen, vaikka väestöosuus huomioiden LUVN aluevaltuustossa tulisi olla vähintään 11–12 vammaisasiantuntijaa tai – edustajaa ja Kirkkonummen valtuustossa arvio on 7–8 vammaisasiantuntijaa tai -edustajaa.
Vammaisten asiantuntemusta tarvitaan päätöksenteossa
Vammaispolitiikka ja -oikeudet ovat erityisosaamista vaativa alue. Siksi on elintärkeää, että päätöksenteossa on mukana henkilöitä, jotka tuntevat vammaisoikeudet ja niiden käytännön toteutuksen. Vammaisjärjestöissä toimii asiantuntevia aktiivitoimijoita, joiden tukena on myös oikeudellista osaamista. Ilman tätä tietotaitoa päätöksenteko voi johtaa epäoikeudenmukaisiin ja jopa lainvastaisiin ratkaisuihin. On myös taloudellisesti järkevää ottaa vammaisten näkemykset huomioon jo päätöksenteon alkuvaiheessa. Kun vammaiset ovat mukana jo ensimmäisissä suunnittelukokouksissa, vältetään yleisimmät virheet ja tarpeettomat kustannukset. Oikein kohdennetut palvelut eivät ole vain yhdenvertaisuuskysymys – ne ovat myös kuntatalouden kannalta kestävämpi ratkaisu.
Ei enää odottelua – yhdenvertaisuus nyt, ei tulevaisuudessa
Monesti vammaispalveluiden kehittämistä lykätään epämääräisillä lupauksilla tulevaisuudesta. Tämä ei ole hyväksyttävää. Lain takaamat oikeudet kuuluvat kaikille nyt, eivät vasta sitten, kun kunnalla tai alueella on siihen ”paremmat mahdollisuudet”. On aika nostaa vammaisten ääni kuuluviin päätöksenteossa ja varmistaa, että kunnat ja alue ottavat yhdenvertaisuuden tosissaan. Meillä on oikeus vaatia – ja meidän ääntämme on kuunneltava.
Kirjoittaja toimii valtakunnallisella tasolla vammaisasioiden parissa.
Hannele Rauhanen
Vammaisaktivisti
Kunta- ja aluevaaliehdokas
Kirkkonummen Vihreät