Kirkkonummen keskustan luoteispuolella sijaitseva Meikon luonnonsuojelualue huikaisee monipuolisuudellaan. Volsin tammimetsä, valtakunnallisesti arvokkaat lehdot ja suot, vanhat metsät, jylhät kalliot sekä kirkasvetiset järvet ja lammet muodostavat luonnoltaan arvokkaan ja pitkälti erämaisena säilyneen metsäisen järviylängön, jonka suojelulla on pitkä historia.
Meiko sijaitsee keskellä tiiviisti rakennettua Uuttamaata, joten ei ole ihme, että se on kirkkonummelaisten suosima lähivirkistysalue, jonne riittää kävijöitä myös kauempaa.
Meikon arvoa nostaa mahdollisuus luonnonrauhan kokemiseen
Kuinka upeaa on, että Meikolla voi vielä kuulla kuikan huudon ja monien muiden lintujen äänet, lehtien havinan tuulessa ja oksien rasahtelun kulkiessa ilman liikennemelun häiritsevää vaikutusta! Luonnonhiljaisuudesta, joka pitää sisällään luonnon omat äänet, on tullut arvokas luonnonvara, jonka arvoa ei täysin tunnusteta.
Melu on vakava ympäristöongelma
Melu on vakava ja kasvava ympäristöongelma, joka heikentää asukkaiden hyvinvointia ja terveyttä, vähentää asuinalueiden viihtyisyyttä ja alentaa asuntojen arvoa. Viimeisimpien arvioiden mukaan Suomessa melualueilla asuu vähintään 700 000 ihmistä, jotka altistuvat ohjearvot ylittävälle melulle päivittäin. Ohjearvot perustuvat keskiäänitasoon, joka saa asuinalueilla päiväsaikaan olla enintään 55 ja yöaikaan enintään 50 desibeliä. Keskiäänitaso ei kuitenkaan kerro melutilanteen koko kuvaa, vaan esimerkiksi lyhyet voimakkaat melupiikit voivat häiritä elämää ja nukkumista myös ohjearvot alittavilla alueilla.
Suurin ympäristömelun lähde on tieliikenne – noin 85 prosenttia ohjearvot ylittävästä melualtistuksesta tulee tieliikenteestä. Muita merkittäviä melulähteitä ovat raide- ja lentoliikenne, teollisuuslaitokset, satamat, rakentaminen ja erilaiset vapaa-ajan toiminnot, kuten ampuma- ja moottoriurheiluradat, puutarhatyökoneet, konsertit ja muut yleisötapahtumat.
Toipuakseen melun ja informaatiotulvan aiheuttamasta stressistä moni tarvitsee hiljaisuutta.
Hiljainen äänimaisema ja luonnon äänistä nauttiminen on tärkeää kaikille levon ja virkistäytymisen kannalta, ja erityisen tärkeää se on meluherkiksi itsensä kokeville henkilöille, joita on tutkimusten mukaan Suomessa noin 30–40 prosenttia väestöstä. On myös tärkeää huomata, että ihminen reagoi meluun, vaikka ei sitä itse tiedostaisikaan. Siksi erityisesti taajamien läheisyydessä tulee olla puistoja ja muita luontoalueita, joilla ihmiset voivat retkeillä, liikkua ja nauttia luonnosta.
Melun vaikutuksista luonnon eläimiin on hyvin vähän tutkimustietoa, useimmista lajeista ei lainkaan. Siksi erityisesti niillä luonnonsuojelualueilla, joiden tarkoitus on suojella eläinlajeja, tulee meluntorjuntaan kiinnittää erityistä huomiota.
Hiljaiset ja vähämeluiset alueet ovat katoava luonnonvara
Luonnonrauha-alueita, joissa ympäristömelun keskiäänitaso jää alle 30–35 desibeliä, on Etelä-Suomessa enää hyvin vähän. Meikon suojelualuekokonaisuus on laajuudeltaan 1463 hehtaaria, joten se saattaa täyttää tämän tiukimman kriteerin ainakin osalla alueesta. Varmuudella asiaa ei voi sanoa, koska tutkimustietoa Meikon äänimaisemasta ei ole.
Taajamissa kohtalaisen hiljaisina pidetään alueita, joilla ympäristömelun keskiäänitaso jää alle 45–50 desibeliä. Nämä ympäristöään hiljaisemmat alueet kaupungeissa ja taajamissa ovat monille elintärkeitä virkistäytymisen ja rauhoittumisen paikkoja.
Meluselvitykset pohjana meluntorjunnalle sekä hiljaisten ja vähämeluisten alueiden säilyttämiselle
EU:n ympäristömeludirektiivi edellyttää, että suurimmista väestökeskittymistä ja vilkkaimmista teistä, rautateistä ja lentokentistä tehdään meluselvitykset viiden vuoden välein. Selvitysten pohjalta laaditaan meluntorjunnan toimintasuunnitelmat, joiden tavoitteena on vähentää melulle altistuneiden määrää ja melun haittavaikutuksia. Uudellamaalla selvitysvelvollisia kuntia ovat Helsinki, Vantaa, Kauniainen ja Espoo. Meluselvitysten tulee sisältää tiedot vähämeluisista alueista, joissa minkään melulähteen aiheuttama melutaso ei ylitä päivällä 50 desibeliä eikä yöllä 45 desibeliä. Vaikka direktiivin selvitysvelvollisuus ei koske Kirkkonummea, voisi kunta sen tehdä omalla päätöksellään. Joka tapauksessa hiljaisten ja vähämeluisten alueiden säilyttämiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota maankäytön suunnittelussa ja kaavoituksessa – luonnon, kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden, asuinalueiden viihtyisyyden sekä luontomatkailun edistämiseksi.
Tarja Ketola
Kirkkonummen Vihreät
yhdyskuntatekniikan sekä rakennus- ja ympäristölautakunnan varajäsen
Lisätietoa melun terveyshaitoista löytyy esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuilta.