Kun Karjalan alueita menetettiin Neuvostoliitolle, yli 400 000 evakolle järjestettiin mahdollisuus elämän aloittamiseen uudessa ympäristössä. Tämä on ollut suuri ponnistus köyhässä, juuri sodan kokeneessa Suomessa. Tiloja jaettiin osiin, jotta uusille asujille saatiin alku uuteen elämään.
En voi olla ajattelematta, millä mielellä 1940-luvulla eläneet suomalaiset olisivat kuunnelleet maanantain valtuuston kokouksessa käytyä keskustelua kiintiöpakolaisten vastaanottamisesta – onko meillä nykyaikana todella näin vaikeaa auttaa ja ottaa vastaan? Esitys valtuustolle oli, että kiintiöpakolaisille osoitettaisiin enintään 15 kuntapaikkaa. Tämäkin oli kuitenkin osalle liikaa ja esitettiin, että kunnan ei pitäisi ottaa heitä vastaan lainkaan. Kuntapaikkojen määrä saatiin nostettua äänestyksessä kahteenkymmeneen.
Kiintiöpakolaiset tulevat vaikeimmista olosuhteista ja ovat YK:n pakolaisjärjestön valitsemia, erityisen kipeästi turvaa tarvitsevia henkilöitä ja perheitä. Suomeen tulee tänä vuonna esimerkiksi Taliban-hallintoa paenneita afganistanilaisia ja tulijoiden valintoja on kohdistettu muun muassa haavoittuvassa asemassa oleviin naisiin ja tyttöihin, leskien ja yksinhuoltajaäitien perheisiin ja ihmisoikeuspuolustajiin.
Orpon hallitus on laskenut Suomen pakolaiskiintiötä puoleen aiemmasta, 500 henkilöön vuodessa. Vihreät on ehdottanut syyskuussa, että Suomen tulisi olla valmis vastaanottamaan 3000 kiintiöpakolaista vuosittain. Tätä kannatan.
Oma esitykseni valtuustossa oli, että Kirkkonummi olisi valmis vastaanottamaan kiintiöpakolaisista heidät, jotka haluavat kuntaamme muuttaa. Tulijoiden määrä on jo erittäin rajattu ja muitakin paikkakuntia on joka tapauksessa tarjolla. Mielestäni olisi tyylikästä olla joustava ja antaa halukkaiden tulla meille Kirkkonummelle, osaksi kasvavaa kuntaa. Valitettavasti esitys ei saanut riittävää kannatusta.
Ronja Karkinen
kunnanvaltuutettu, eduskuntavaaliehdokas
Kirjoitus on julkaistu alunperin Kirkkonummen Sanomissa 42/26