Suomi on pitkään ollut ainoa EU-maa, jossa asunnottomien määrä on vuosien saatossa kääntynyt laskuun. Tässä ei ole ollut kyse silkasta sattumasta, vaan niin valtio, kunnat kuin järjestöt ovat tehneet määrätietoista työtä asian eteen jo 1980-luvulta alkaen. Vuodesta 2008 alkaen suomalainen asunnottomuustyö on pohjautunut Asunto ensin -malliin, jossa asunto on osa ihmisoikeuksia ja perusoikeus. Asunto ensin -mallissa ensisijainen tuki on oma asunto eli oma koti, ja sitä seuraa muut tarvittavat tukimuodot. Asunnottomuuden väheneminen valtakunnallisesti viimeisen 11 vuoden ajan on ollut monialaisen yhteistyön tulos, jossa keskiössä on ollut kohtuuhintaisen asumisen tarjonta ja riittävät palvelut, sekä tietysti halu poistaa inhimillisesti kohtuuton ilmiö.
Tätä hyvää kehitystä vasten on ollut järkyttävää lukea ARA:n uusimpia raportteja helmikuulta 2025, jonka mukaan asunnottomuus on kääntynyt Suomessa kasvuun: Suomessa on siis nyt virallisesti 3806 asunnotonta ja lisäystä edellisvuoteen 377 henkeä. Samasta raportista voidaan lukea, että Kirkkonummella asunnottomuus on jopa kolminkertaistunut yhden vuoden aikana: vuonna 2024 virallisesti asunnottomia ollut 46 henkeä, kun vuonna 2023 luku ollut 15 henkeä. Näiden lukujen takana on valtava määrä inhimillistä kärsimystä ja eriarvoistumista.
Kunnissa on mahdollisuus olla ratkaisemassa asunnottomuutta: tarjolla on oltava riittävä määrä kohtuuhintaista asumista ja asumisen palveluita, kuten asumisneuvontaa. Riittävällä ja oikea-aikaisella asumisneuvonnalla voidaan ehkäistä asumisen haasteita, kuten häätöjä. Resurssointi asumisneuvontaan on panostus ennaltaehkäisevään asunnottomuustyöhön. Asunnottomuus on yhteiskunnallinen ilmiö, joka on riippuvainen vallitsevista yhteiskunnallisista olosuhteista – ei vain yksilön omasta taustatilanteesta. Kunnan päättäjillä on siis kirjaimellisesti avaimet käsissään olla poistamassa inhimillistä kärsimystä, ja esimerkiksi tulevalla valtuustokaudella määrätietoisesti tavoitella asunnottomien määrän vähenemistä.
Irja Tamm
Kuntavaaliehdokas, sosionomi(AMK), johtava diakoniatyöntekijä
(Vihr.)